Tammikuussa 2017 kaaduin siis pyörällä hitaasta vauhdista pehmeään lumeen. Selkä kipeytyi saman päivän aikana mutta ei kovin pahasti. Tästä kuitenkin n. viikon päästä kipu alkoi pahentua ja tie vei lääkäriin joka määräsi 5 päivää sairaslomaa ja Vivomo lääkityksen, tarvittavaksi sain Sirdaludia. Selkä lähti paranemaankin ihan hyvin, muutaman viikon päästä vähensin lääkitystä kunnes olinkin entistä kipeämpi. Kuntouttelin selkää kävelemällä ja venyttelemällä, sainkin tilannetta jonkin verran paremmaksi. Maaliskuun puolessa välissä kävin yksityisellä Fysiatrilla koska halusin toisenkin lääkärin näkemyksen tilanteestani. Hän ohjeisti kuntouttamaan selkää työterveydestä saamillani opeilla ja antoi pari uutta liikettä. Näillä liikkeillä tulin todella kipeäksi ja parin viikon päästä menin taas lääkäriin. Hän kirjoitti 3 päivää sairaslomaa (omasta pyynnöstäni mahdollisimman vähän) ja kipuun Panacodia jo aiemmin määrättyjen lääkkeiden lisäksi. Samalla hän kiinnitti huomiota toiseen jalkaani joka oli toista jalkaa voimattomampi ja oma kokemus oli että jalka myös puutuu herkästi esim. pöntöllä istuessa. Olin tästä myös aiemmille lääkäreille maininnut. Tämä lääkäri teki kuitenkin lähetteen magneettikuvaukseen.
Toukokuun alussa pääsin kuvauksiin ja sain myös ajan kirurgille joka kertoi ettei selässä ole mitään leikattavaa, sieltä löytyi kuitenkin välilevyn rappeuma, pullistuma ja repeämä. Samalla minut ohjattiin fysiatrin juttusille. Hän suositteli minulle kuntoutusta jota olisi ollut tarjolla marraskuusta alkaen. Ei kiitos. Pääsin myös jälleen fysioterapeutille jonka luona olen käynyt nyt 2 kertaa. Uusin opein on menty ja koitettu saada tilannetta paremmaksi. Tilanne olikin heinäkuussa hyvin, pystyin olemaan n. 3 viikkoa ilman lääkkeitä kunnes tilanne taas huononi. Elokuusta alkaen lääkettä on taas kulunut.. Viime kerralla ft suositteli minulle Pilatesta ja Joogaa, nämä kuitenkin jäivät aikataulullisista syistä koska teen 3-vuorotyötä. Eikä se oma motivaatiokaan oikein huipussaan ole.
Nyt kun eletään lokakuun loppua, voisi tätä vuotta vetää hieman yhteen. Tammi-maaliskuu oli melkoista helvettiä, en hirveästi tuosta ajasta muista mitään koska olin kipeä ja väsynyt pienen lapsen valvottamisen takia. Toukokuusta alkaen elämä on ollut jollain tavalla helpompaa vaikka edelleen on vaikeita päiviä ja viikkoja. Päivittäin toivon että tilanne muuttuisi paremmaksi. Seuraavassa kirjoituksessa voisin avata tarkemmin mihin kaikkeen selkäkivut ovat elämässäni vaikuttaneet ja millaisia ajatuksia tämä minussa herättää.