Avainsana: repeämä

5 kuukautta sitten kirjoitin viimeksi, silloin oli tehty lääkemuutoksia. Etoricoxib toimii hyvin, sensijaan Lyricasta ei ollut hyötyä minulle. Kesää odottelin innolla, mielessä oli edellinen kesä jolloin pärjäsin kuukauden ilman lääkkeitä ja tiesin että lämpö tekee hyvää. Mutta, kesä meni sitä hetkeä odotellen että voisin edes kokeilla olla ilman lääkkeitä. Ei onnistunut, kipua oli lähinnä aamuyöstä-aamusta jatkuvasti. Kokeilin silti vähentää lääkitystä mutta ei siitä mitään tullut. Edes kuuma heinäkuu ei saanut selkää vertymään. Ilmojen viilennyttyä olen aloittanut taas armottoman jumpan ja lihasten vahvistamisen, sen seurauksena selkä kipuilee enemmän. Kokonaisuutenahan tilanne on parempi kuin vaikka vuosi sitten, selkää ei tarvi varoa läheskään yhtä paljon eikä elämä pyöri kivun, tai mahdollisen kivun ympärillä. Mutta lääkkeittä ei näköjään voi olla. Kyllä tämä tilanne välillä mietityttää ja ihmetyttää kovasti mutta eihän se tilanne paremmaksi muutu vaikka kuinka miettii.

Palataanpa asiaan taas joskus.

Kirjoittelin viimeksi ennen joulua ja näin alkaa tämäkin talvi olla taputeltu.. ja siitä on selvitty vaihtelevalla menestyksellä! Vuodenvaihteessa lähdin kokeilemaan lääkkeen vähennystä siinä kuitenkaan onnistumatta, jo lääkeannoksen puolitus palautti kivut. Tilanne stabiloitui kuitenkin nopeasti. Talven aikana kuitenkin ongelmaksi alkoi tulla öiset kivut jotka alkoivat haitata aamuyön nukkumista. Helmikuussa kävin terveystarkastuksessa ja työterveyslääkärille kerroin selkäongelmista. Hän perehtyi tilanteeseeni ja pisti lääkityksen uusiksi. Minua oli lähinnä mietityttänyt tulehduskipulääkkeen pitkäaikainen käyttö, lääkärin mukaan tämä ei haitallista mutta Vivomon hän kyseenalaisti. Nyt lääkkeenä toimii Etoricoxib 60mg x 1 joka onkin vaikuttanut paremmalta. Ennenkaikkea se on paljon halvempi! Ennen lääkevaihtoa kokeilin vielä olla ilman lääkkeitäkin. Viikon kokeilu meni vaihtelevasti ja päädyin jatkamaan lääkkeiden käyttöä, sillä etenkin tuo yöllinen kipuilu oli entistä häiritsevämpää. Hermokipu siis kyseessä. Siitä lääkärit puhuivat jo vuosi sitten, itse koen tuon hermokivun ilmaantuneen elämääni vasta tämän talven aikana. Soittelin taas työterveyslääkärin kanssa uudesta lääkkeestä jonka olin hyväksi kokenut ja hän yllätti määräämällä lisää lääkettä! Lyrica 25mg x 1 aluksi ja myöhemmin nosto 2x/vrk. Kipukynnyksen nostoon ja hermokipuun. Pikkuisen pisti mietityttämään kun itsellä ollut tavoitteena päästä lääkkeistä eroon. Olen kuitenkin tuon lääkkeen aloittanut ja käyttänyt sitä nyt n. 2 viikkoa. Vielä en ole kyllä huomannut minkäänlaista hyötyä.. Teen vielä annosnoston ja katson tilannetta lääkärin kanssa sen jälkeen. Lääkäri myös selvensi että repeämä on se mikä siellä selässä kipunoi ja ihmetteli miksi se paranee niin hitaasti.. epäili sen johtuvan nuoresta iästäni 😀

Mitäs muuta.. mieli oli tammi-helmikuun aikana melkoisen synkkä ja musta. Masennus otti vallan. Jotain kuitenkin tapahtui, päivät pitenivät ja kirkastuivat, vietin perheeni kanssa mukavan loman, ja niin mielikin kirkastui. Olo on paljon parempi, olen parempi isä lapsilleni ja mies vaimolleni. Vielä tässä kokonaisuudessa tekemistä on mutta montun pohjalta on päästy ylös.

Hyvää kesänodotusta kaikille.

Selän tilanne viimeisen kuukauden ajan on ollut vaihteleva. Pääasiassa menee hyvin, kipua esiintyy lähinnä aamuisin, mutta välillä on yksittäisiä hyvin kipeitä päiviä. Aina ei löydy selvää syytä, mistä kipu milloinkin aiheutuu, mutta nyt alkutalven liukkaat ovat olleet aika merkittävä tekijä. Hankintalistalla onkin seuraavana nastakengät. Muutaman hyvän päivän jälkeen tekee aina mieli koettaa vähentää lääkitystä mutta yleensä silloin se kipu iskee ja asia lykkääntyy. Ehkä sekin päivä vielä koittaa että pääsen lääkkeettömyyttä testaamaan!

Marraskuussa kävin viimeisen fysioterapia käynnin. Sain kotiläksyksi uusia liikkeitä ja vanhat liikkeet katsottiin läpi. Samalla verrattiin tilannetta toukokuuhun ja paljon on edistystä tapahtunut monella tasolla. Lantion hallinta on parantunut mikä osaltaan vähentänyt kipua. Selän liikkuvuus ei juurikaan ole parantunut mutta liikeratoja läpikäydessä en kuulemma irvistänyt samalla tavalla kuin toukokuussa. Se olikin isoin muutos, eli selkä sietää eri asioita paljon paremmin kuin toukokuussa. Myös korvien välissä on tapahtunut muutosta, en enää säiky ja hermoile jos kipua tuntuu normaalia enemmän koska olen jo tottunut siihen ja tiedän että pahin kipu hellittää nykyisin melko nopeasti. Hyväksyn tilanteeni taas paremmin kuin vaikkapa pari kuukautta sitten. Alunperinhän aloin kirjoittaa tätä blogia juuri siksi että saisin ajatuksia purettua tänne. Nyt tuntuu ettei asiaa ole tai jos on niin en koe asian purkamista niin tärkeänä kuin aiemmin. Voi siis olla että blogi pysyy hiljaisena ja melkeinpä toivonkin niin.

Kuntoutus jatkukoon!

Selkäkipu, tai jo pelkästään mahdollinen kipu, vaikuttaa elämään monella lailla:

Liikkuminen: Parisen vuotta sitten huomasin että juokseminen ei ole hyväksi selälle. Toki siitä oli lääkäri maininnut jo tuolloin 2005 mutta juoksin silti. Viimeisen vuoden aikana en ole juossut muutamaa askelta enempää. Tämä on taas johtanut siihen etten voi esimerkiksi pelata minkäänlaisia pallopelejä. Myöskään lasteni kanssa en voi tehdä montaakaan liikunnallista asiaa, ja sekös harmittaa.

Keskittyminen: silloin kun on kipua, ei päähän tahdo mahtua muita asioita. Näin ollen käy niin, että kun minulle puhutaan, kuulen mutten kuuntele.

Sosiaalinen elämä: Aika usein olen joutunut vastaamaan kieltävästi kun yksi kaveri on pyytänyt pelaamaan sulka- tai jalkapalloa, tai toinen houkutellut lenkille. Eipä ole sitten nähty ollenkaan. Moni läheisistä ihmisitäkään ei tajua kuinka kipeä välillä olen. Välillä kipu myös väsyttää minut niin etten jaksa lähteä mihinkään vaan keräilen mielummin voimia kotona. Monet myös jättävät yhteydenpidon kun huomaavat minun usein kieltäytyvän seurasta.

Turhat konfliktit kotona: Olen hyvin ärsykeherkkä kun selkään sattuu. Kotona en tahdo silloin kestää lasten normaaleja elämisen ääniä ja herkästi tulee ärähdeltyä ja pahoitettua toisten mieli. Kun pahin kipu helpottaa, on edessä anteeksi pyynnöt ja katumus.

Työ: Töitä olen pystynyt tekemään kivuista huolimatta, se pitää mielen virkeänä ja välillä jopa kivut unohtuvat. Tietynlaista varovaisuutta on kuitenkin tullut tekemiseen ja yövuorot tahtovat olla myrkkyä. Myöskään koulutuksiin en ole innokas lähtemään koska en pysty istumaan pitkiä aikoja paikallaan.

Raha: Lääkärissä olen käynyt enimmäkseen yksityisellä puolella, rahaa on mennyt tänä vuonna yhteensä n. 300€. Lääkkeistä Vivomo maksaa 30€/kk, eli tänä vuonna siihenkin on mennyt jo se 300€. Tarvittavat päälle. Lisäksi olen hankkinut selälle tukivyön ja selänlämmittimen.

Psyyke: kipujen kanssa eläminen on myös sairastuttanut minut masennukseen. Masennukselle on myös muita syitä joiden juuret yltävät muutaman vuoden taaksepäin mutta niitä en tässä avaa sen enempää. Kun elämä pyörii pahimmillaan vain kivun ympärillä, lakkaa nauttimasta asioista ja tulevaisuus alkaa pelottaa. Myös kaikki yllä olevat asiat ovat olleet aiheuttamassa masennusta. Mieliala kulkee nykyisin kivun kanssa käsikkäin, kun selkä on parempana, myös mieli on parempi.

Viimeiset 2 viikkoa on mennyt hyvin. Kipuja on lähinnä aamuisin, harjoitteita olen pystynyt hieman lisäämään, joskin ne myös lisäävät hieman kipua. Ensi viikolla on aika fysioterapeutille, viimeksi oli puhe että katsotaan uusia harjoitteita. Päivä kerrallaan mennään ja toivotaan ettei tilanne tästä huonone.

 

Tammikuussa 2017 kaaduin siis pyörällä hitaasta vauhdista pehmeään lumeen. Selkä kipeytyi saman päivän aikana mutta ei kovin pahasti. Tästä kuitenkin n. viikon päästä kipu alkoi pahentua ja tie vei lääkäriin joka määräsi 5 päivää sairaslomaa ja Vivomo lääkityksen, tarvittavaksi sain Sirdaludia. Selkä lähti paranemaankin ihan hyvin, muutaman viikon päästä vähensin lääkitystä kunnes olinkin entistä kipeämpi. Kuntouttelin selkää kävelemällä ja venyttelemällä, sainkin tilannetta jonkin verran paremmaksi. Maaliskuun puolessa välissä kävin yksityisellä Fysiatrilla koska halusin toisenkin lääkärin näkemyksen tilanteestani. Hän ohjeisti kuntouttamaan selkää työterveydestä saamillani opeilla ja antoi pari uutta liikettä. Näillä liikkeillä tulin todella kipeäksi ja parin viikon päästä menin taas lääkäriin. Hän kirjoitti 3 päivää sairaslomaa (omasta pyynnöstäni mahdollisimman vähän) ja kipuun Panacodia jo aiemmin määrättyjen lääkkeiden lisäksi. Samalla hän kiinnitti huomiota toiseen jalkaani joka oli toista jalkaa voimattomampi ja oma kokemus oli että jalka myös puutuu herkästi esim. pöntöllä istuessa. Olin tästä myös aiemmille lääkäreille maininnut. Tämä lääkäri teki kuitenkin lähetteen magneettikuvaukseen.

Toukokuun alussa pääsin kuvauksiin ja sain myös ajan kirurgille joka kertoi ettei selässä ole mitään leikattavaa, sieltä löytyi kuitenkin välilevyn rappeuma, pullistuma ja repeämä. Samalla minut ohjattiin fysiatrin juttusille. Hän suositteli minulle kuntoutusta jota olisi ollut tarjolla marraskuusta alkaen. Ei kiitos. Pääsin myös jälleen fysioterapeutille jonka luona olen käynyt nyt 2 kertaa. Uusin opein on menty ja koitettu saada tilannetta paremmaksi. Tilanne olikin heinäkuussa hyvin, pystyin olemaan n. 3 viikkoa ilman lääkkeitä kunnes tilanne taas huononi. Elokuusta alkaen lääkettä on taas kulunut.. Viime kerralla ft suositteli minulle Pilatesta ja Joogaa, nämä kuitenkin jäivät aikataulullisista syistä koska teen 3-vuorotyötä. Eikä se oma motivaatiokaan oikein huipussaan ole.

Nyt kun eletään lokakuun loppua, voisi tätä vuotta vetää hieman yhteen. Tammi-maaliskuu oli melkoista helvettiä, en hirveästi tuosta ajasta muista mitään koska olin kipeä ja väsynyt pienen lapsen valvottamisen takia. Toukokuusta alkaen elämä on ollut jollain tavalla helpompaa vaikka edelleen on vaikeita päiviä ja viikkoja. Päivittäin toivon että tilanne muuttuisi paremmaksi. Seuraavassa kirjoituksessa voisin avata tarkemmin mihin kaikkeen selkäkivut ovat elämässäni vaikuttaneet ja millaisia ajatuksia tämä minussa herättää.